YÖK

YÖK! Niin se sanoi 15 minuutin välein neljään saakka aamulla. Kysyin lapselta, oliko se juonut, ei tunnustanut, ei edes vettä sanonut juoneensa. Tyhjennys oli täydellinen, ensin tuli syöty ruoka, sitten sappinesteet ja lopuksi valkoista vaahtoa yhä uudelleen ja uudelleen. Ajattelin, että se kuolee käsiin, kun vaan oksentaa. Keräsin oksennusta silmät sikkuralla muovipussiin ja heitin muovipussin aina ikkunasta ulos. Ajattelin, että olisi naapureillakin aamulla jotain ihmettelemistä, kun pihatietä olisi täynnä erivärisiä muovipusseja. 

Ennen oksentamista oli suoli tyhjentynyt kolmeen kertaan kuin varpusparvi. Onneksi pihalle, eikä olohuoneen seinille.

Kaivoin iPadin kolmen aikaan, mitkä olivatkin parvon oireet, entä se ja se sairaus. Kaikkihan sillä oli oireiden mukaan. Vihdoin nukahdin, enkä enää kuullut yökkimistä enkä mitään muutakaan. 

Aamulla heräsin siihen, kun vanhus ja lapsi riekkuivat keskenään. 

Mikä aiheutti tuon oksentelun. Paras veikkaus on nousevan tulppaanin tai raparperin syöminen. Oksaalihappo ei taida olla kenenkään vatsalla suurina määrinä hyväksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, niinhän saduissa sanotaan!