Muistamaton mummo

Kasvattaja toivoi, että veisin juniorin ainakin muutamaan näyttelyyn. Lupasin tehdä niin. Vein sen pentunäyttelyyn ja tuomari piti sitä erittäin lupaavana :).

Kesän lopulla ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ilmoitin juniorin messuhallin näyttelyyn lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Kolme näyttelyä on muutama, eikö vain.

Joulukuun alussa jouduin suunnittelemaan työmatkaa Vilnaan ja totesin työkaverilleni, ettei kyllä lennetä Air Balticilla Riikan kautta, vaan suoraan Finnairilla ja tarjouslennolla, joka lähtee lauantaina, nautitaan Vilnasta sunnuntaina ja tehdään töitä maanantaina. Ostimme liput, niitä ei voinut peruuttaa, varasin koirille hoitopaikan Juppsgardista ja kaikki oli hyvin, kunnes kaiken tämän jälkeen muistin, että olen ilmoittanut juniorin kahtena päivänä näyttelyyn juuri samaksi viikonlopuksi, kun olin järjestänyt itselleni matkan Vilnaan. Sillä lailla muistamaton mummo toimii. Elää puhelimen kalenteri raamattuna. Mitä sinne ei ole kirjoitettu, ei ole olemassa. Näyttely oli jäänyt merkitsemättä.

Valjastin puolipakolla kaksi ystävääni viemään koiran näyttelyihin. Ihan turhaan. Siellä juniori häntä kaarella oli saanut tuomarit miettimään, miltä valkkarin tulee näyttää. Onneksi kauneus on aina katsojan silmässä!

Vain yksi kukka!

Minulla on vain yksi kukka, joka ulkoilee aina kesän pihalla ja nauttii silloin elämästään, sillä minä olen onneton sisäkukkien hoitaja. Olen aina ollut, en yksinkertaisesti muista kastella niitä. No, tuo valkoisia kukkia aina kesän jälkeen pukkaava joulukaktus asustaa olohuoneessa sivupöydällä ja saa siis vettä epäsäännöllisen epäsäännöllisesti. 

Lähdin yhtenä päivänä kauppaan ja jätin koirat kotiin. Kun tulin takaisin, koirat tulivat iloisesti vastaan, niillä oli ollut tosi hauskaa. Niin ainakin kuvittelen, sillä kun vilkaisin olohuoneeseen, olohuoneen villamatto oli kokonaan mullan peitossa, ainoa kukkani keskellä multaa ja ruukku ehjänä sen vieressä. Oletan, että ne ovat juosseet pitkin olohuonetta, pudottaneet kukan ja koska juniori rakastaa kaiken kantamista, se on ottanut ruudun suuhunsa ja juossut se suussa pitkin mattoa ja samalla pudottanut ruukusta kaikki mullat matolle. 

Tämän ainoan kerran olin iloinen siitä, että kastelen kukkaa niin huonosti. Multa oli kuivaa ja oli kaikki imuroitavissa pois :).

Kukka sai uuden mullan ja vettä. Mitä sitä muuta sanomaan, kuin että loppu hyvin, kaikki hyvin!