Tänään päätin lähteä vanhuksen ja pennun kanssa metsään. Ajattelin, että 9,5 vuotta olisi rauhoittanut vanhuksen halua hallita lenkillä muiden menoa. Olin väärässä. Sama meno kuin aina ennenkin. No oma oli valintansa kulkea remmiin päässä.
Pentu pärjäsi mallikkaasti. Lumi oli alkanut metsässä sulaa ja muodostaa iloisesti pulppuavia puroja. Pentua oli hauska seurata. Se selvästi pohti, mistä kannattaa mennä, vesi oli kylmää, muutama "molskahdus" sai sen hakemaan parempia ylityspaikkoja. Se ei ollut moksiskaan kylmästä vedestä, siitä olin iloinen, ehkä VEPE on sille mieluinen laji.
Retkemme ei ollut pitkä, mutta täynnä uusia "päätettäviä" asioita pienelle pennulle. Iltariekkumiset ovat jääneet tänään väliin ja uni maistuu. Hyvä niin!
"Pikku riekkuja" on siis tehnyt lenkillä hyviä valintoja ja sulostuttanut omistajansa elämää jälleen kerran. Ei muuta, kun uudelleen metsälenkille vaan ja "pysäyttäjän" voi viedä erikseen, jos oma käsi ei kestä flexi talutusta ;)
VastaaPoistaJoha