maanantai 20. toukokuuta 2013

Kaivuri ja uimari

En tiedä, kumpi junioria enemmän kiehtoo vesi vai kaivaminen.

Tänään aamutuimaan se ilokseni kaivoi kivetykselle kaikki mullat isosta kukkaruukusta, johon siis vielä ei oltu istutettu kesäkukkia. Eikä muuten nyt istutetakkaan.

Naapuri kehui tehneensä sitä sun tätä pihallaan, minä totesin hänelle, etten tänä kesänä tee mitään. Aina kun jotain käteeni otan, juniori on mukana täysillä. Hyvä että osallistuu ja on aktiivinen, mutta...

No keskiviikkona menemme muiden valkkareiden kanssa harjoittelemaan josko nuo luojan luomat isot korvat kuulisivat emännän käskyt ja toiveet ja malttia löytyisi keskittyä omaan tekemiseen muiden tekemisen sijasta. Minulla on jo pelkästä ajatuksesta hiki!

Niin ja pitää tuo juniori oikeasti vedestä. Kävimme eilen rannalla. Siitä oli ihanaa metsästää aaltoja ja kirmata rantaa pitkin vesi roiskuen. Aikansa juostuaan se istui onnellisena veteen ja katseli ohi meneviä veneitä.

Oliko vesi kylmää, en koittanut :).


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Valkkaritreffit

Voi miten oli mukava seurata kolmen Valkoisenpaimenkoiran menoa, varsinkin kun ikähaarukka oli 4 kk, 6 kk ja 13 kk. Leikit menivät yksiin, ei rähinän rähinää. Kaikki pitivät samoista mutalätäköistä ja näyttivät lenkin päätteeksi siltä, että olivat nauttineet täysin siemauksin lenkistä ja toistensa seurasta.

Eikun uusiksi!


perjantai 17. toukokuuta 2013

Tasan 4 kuukautta

Siis eilen 16.5. oli pentu tasan 4 kuukautta! 

Strategiset mitat 17,2 kg, noin 50 cm, tällä hetkellä lievä yläpurenta, jalat suorassa suurimman osan ajasta. Korvat edelleen isot, mahtaako pää kasvaa viimeiseksi:). Väri valkoinen silloin kun ei ole kuraisen ruskea. Silloin kun ei rieku, osaa rauhoittua, niitä hetkiä täytyy arvostaa.

Eilen olimme sosiaalistumassa, kyllä pieni on pieni, vaikka koko on jo keskikokoa. Jalkoihin jää, kun isommat rullaavat yli. 

Mukavaa pennulla oli. Kun pääsimme kotiin, se vaipui heti unten maille.

Neljä kuukautta ja yksi päivä, sitä täytyy alkaa kutsua junioriksi.


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Töissä

No niin eka päivä pennulla töissä. Se on käyttäytynyt kympin arvoisesti koko päivän. Matka 80 km töihin meni hyvin, ei mitään riekkumista toimistossa, täydellistä käyttäytymistä. Täydellisyys on väsyttävää, siksi uni maistuu, kuten kuvasta näkyy. Mielenkiinnolla odotan iltaa kotona, siellä kaikki Tarmo sitten purkautuu. Voi vanhus parkaa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Makkararuutu

Ensimmäinen makkararuutu tehty. Tosin makkaran sijasta kylvin ruudun täyteen papanoita. Hyvin pysyi pentu ruudussa! Siitä se lähtee.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Eikun uimaan!


Soitin koirauimalaan ja kysyin pentujen uintikurssista. Koska on vauvauinteja, niin täytyyhän myös olla pentu-uimakouluja.

Pääsemme uimakouluun kesäkuun alussa! Jippii!



Harjoittelimme tänään jo matalassa vedessä.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Ikätovereita kaipaillaan

Missä ovat kaikki pentukoirat?

Jos kotona on kaverina tiukkasanainen vanhus, olisi kiva välillä leikkiä ikätovereiden kanssa, mutta missä ne kaikki ovat? Eivät ainakaan Helsingin Herttoniemessä.

On tuo vanhuskin pennun mielestä ihan kiva ainakin sisällä, innostuu välillä riekkumaan pennun lailla. Suuttuu vaan heti, jos vähän jaloista puree tai korvasta repii. Ei mitään huumorintajua. 

Täällä siis valkoinen ikiliikkuja odottaa yhteydenottoa leikki mielessä.






torstai 2. toukokuuta 2013

Varis

Miten mielenkiintoinen onkaan tuo tumman puhuva lintu!

Varis mennä vaapottaa pennun edellä, nousee siivilleen heti, kun pentu ryntää innokkaasti sen perään. Entä harakka tai rastas - kaikki yhtä kiinnostavia. Siis rotuhan on paimenkoira, ei ylösajava lintukoira vai olenko kokonaan erehtynyt?

Metallinen ruokakuppi, tölkki, kivi, räkärätti, keppi, kertakäyttömuki - maailma on ihania esineitä täynnä. Kuisti - hieno siisti kuistini - näyttää siltä, että metsuri asuu talossa, samoin kivimies, koska toinen toistaan kummallisempia kiviä ilmestyy oven taakse. Entä pyyhe, shaali, lattiarätti - ihania, tapettavia kaikki. Lattiaharja, katuharja, harava, miten maailma voikaan olla täynnä liikkuvia esineitä. Siis en tänä keväänä haravoi, katuharja on aivan muussa käytössä. Pentu kuljettaa sitä ylpeänä pitkin pihaa, samoin metallista haravaa. 

Entä vanhus, koventaa otteitaan päivä päivältä ja pentu viis veisaa. Minua taitaa sattua vanhuksen komentaminen enemmän kuin pentua, vaikka AUTS on sen tärkein ilmaisu tällä hetkellä. 

Mikähän epeli siitä vielä tulee...