Lumous ja oma sänky

Eilen sohvalle nukkumaan kömpiessäni siellä oli joku toinen. Se ei voinut olla koira, koska meillä koirilla ei ole ollut tapana nukkua sohvalla. Tuo otus makasi siinä pitkin pituuttaan ja kun kömmin sen viereen, se tuntui ihanan lämpimältä kuin kuumavesipullo. Mukavan pehmeä pintakin. Minusta mahduimme hyvin vierekkäin. Tuo valkoinen otus tuhisi unissaan ja käpertyi kainaloon, mutta vain hetkeksi. Sitten se totesi minun olevan aivan liian kuuma pakkaus, peruutti sohvalta alas ja siirtyi lattialle nukkumaan. Samassa se muuttui koiraksi ja lumous oli ohi.

Sohva on alkanut tuntua varsin kotoisalta paikalta nukkua, se on saanut mielikuvituksen lentämään ja selän huutamaan hoosiannaa. Jospa tänään kokeilisin omaa sänkyä.


Kuuleeko maa, kuuleeko maa?