Juniorista tuli narttu 16.1.2014, kun ensimmäinen juoksu alkoi. Laita sille housut ystävät sanoivat. Justiinsa joo! Kyllä sitä voi teurastamossa runsaan viikon elää, ajattelin ja otin matot pois lattialta.
Meilläpäin karkailee kotoaan kaksi isoa rotweilerurosta. Fiksuna tyttönä ajattelin, että sinnepäin, missä nuo heput tuppaavat kulkemaan, en ainakaan lenkille mene. Enkä mennyt. Mitä siinä olisi nappipäivaisen nartun kanssa tehnyt, jos kaksi 40-kiloista kollia olisi halunnut maailmaan valkoisia rotweilereita.
Kaikki siis hyvin, kunnes lähdin työmatkalle. Kun illalla soitin kotiin, kuulin, että portti oli epähuomiossa jäänyt lapsenlapsien sisään tullessa auki. Kun isänsä sitten tuli lapsia hakemaan, hän huomasi avonaisen portin vanhuksen istumassa tyyriinä portailla, mutta junioria ei näkynyt missään. Niinpä niin! Ainakin 20 minuuttia se oli kyliä luuhannut eikä takaisin juostessaan tuhatta ja sataa suostunut kertomaan, oliko miehenpuolikkaan matkallaan löytänyt! Jos oli niin noin 60 päivän päästä voin pentuja katsellessani miettiä, kenen naapurin ovikelloa menen soittamaan ja kertomaan ilosanoman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti